20.05.2013 Maanantai
Lentomme lähti iltapäivällä Helsingistä kohti Kiovaa josta jatkoimme illalla matkaa kohti Almatya. Lennot sujuivat hyvin, paitsi Kiovan lentokentän toiminnot osoittautuivat huonoiksi, onneksi pienellä kentällä oli sentään kaksi tuntia aikaa vaihtaa konetta. Se riitti nyt mutta todelliseen ruuhka-aikaan olisi voinut tulla hieman kiire. Kentällä ei tiedetä mitä on jonottaminen ja henkilökuntaa on erittäin vähän, niin turva- kuin passintarkastuksissakin. Tosin vaikka henkilökuntaa olisi enemmänkin ei tarkastuspaikat riitä.
21.05.2013 Tiistai
Kone laskeutui Almatyyn aikataulun mukaisesti klo.04.40. Täytimme passijonossa tai pikemminkin passintarkastusluukulla vielä maahantulokaavakkeen, virkailija ei tosin vilkaissutkaan kaavaketta leiman siihen iskiessään. Tämän jälkeen suuntasimme rankkasateessa kohti hotellia johon olimme varanneet huoneen loppuosalle matkaa. Tarkoituksemme oli kysyä säilytykseen jättöä yhdelle repulle ja pienelle määrälle muuta tavaraa. Hotellin aula ammotti tyhjyyttään emmekä löytäneet ketään jolta olisimme tavaranjättöä kysyneet joten vaihdoimme viileässä aulassa päällemme vuorella tarvittavat vaatteet ja suuntasimme takaisin lentoasemalle. Äsken asemalla oli auki kioski josta olisimme saaneet vettä mutta nyt se olikin jo kiinni, lienee aamuyön nälkä yllättänyt myyjän? Sitten alkoi taksin kysely, juuri kukaan ei ymmärtänyt sanaakaan englantia tai edes olisi ymmärtänyt lukea länsimaalaisia kirjaimia. Lopulta eräs hyvin englantia puhuva mies tuli luoksemme ja tarjosi taksikyytiä hintaan 1000KZT. Sehän kuullosti jo halvalta, joten kyytiin. Tässä vaiheessa kuitenkin taksi ajettiin sivuun ja otettiin käyttöön kaverin maastoauto; "Tie perille voi olla todella huono, joten otamme maasturin."
Koko yön oli satanut kaatamalla ja päätielläkin oli valtavia vesilammikoita ja jopa pään kokoisia kiviä, jotka olivat tulleet rinteiltä valuneen hiekan mukana tielle. Edelleen kova vesisade jatkui ja pysähdyimme puolivälissä huoltoasemalle täyttämään Primus keittimemme polttoainepullot. 2,7ltr bensiiniä, 2ltr limpparia ja 2ltr vettä maksoi yhteensä noin 3,5euroa eli 700KZT. Matka jatkui. Kuskimme ei ollut koskaan käynyt paikassa jonka kartalta näytimme mutta ajelu perille meni hyvin. Kuski osasi hommansa, heti kun tie oli kadoksissa sitä kysyttiin vastaantulevista autoista. Talgar joen tulvapadon ylityksen jälkeen pääsimme tietä pitkin vielä vähän matkaa eteenpäin, sitten tuli vastaan korkea ja pitkä aita sekä portit joissa oli kuvia lumileopardeista. Porttia ei tultu avaamaan mutta saimme tietoa että "portinavain" saataisiin jostakin hieman lähempää Talgaria eli taksi ympäri ja takaisin kohti kaupunkia. Tuon portin aukeaminen olisi auttanut meitä jopa usean kilometrin kävelyn poistumisella, se olisi kaatosateessa hieno plussa. Löysimme lopulta talon mutta se aukeaisi aikaisintaan aamulla klo.09.00 ja nyt kello hieman yli 7, joten käskimme taksin takaisin padolle. Jäisimme sen taakse, siirtyisimme joen toiselle puolelle ja nousisimme sitä pitkin kohti leiri ykköstä.
Oli aika jättää taksi, kuski kirjoitti maksun 98000KZT eli nopealla laskutoimituksella 490euroa!
Taksa on kuulema 1000KZT/1km eli 5euroa/1km ja nyt oli aikaakin mennyt edestakaisin tietä ajellessa että 490euroa oli halpa taksa. Kilometrejä oli tullut ehkä 50 jonka mukaan taksa olisi ollut 50000KZT mutta aikalisä tuli siihen vielä päälle. Muutama suomalainen kirosana heilahti takapenkillä.
Aloimme neuvottelemaan hinnasta, välillä se oli heidän mukaansa 680 dollaria joka taas oli 544euroa, neuvottelu näytti oikein hyvältä. Keskellä ei mitään, epämääräisen taksin sisässä oli hieman painostava tunnelma, hyvä kazakit! Neuvottelimme hinnasta ja maksoimme lopulta loppusumman dollareina ja tengeinä, yhteensä noin 270 euroa. Huikea oli hinta taksireissulla.
Taksi lähti ja jäimme kahdestaan joen varteen, sade oli loppunut vähäksi aikaa mutta pian alkoi uudestaan satamaan, joten rinkka selkään ja matkaan. Aloitimme nousun kohti leiri I:stä hieman epäilevin mielin. Maasto oli metsässä parempaa kävellä joten pysyimme joen varresta poissa. Alustana oli mutaa, risukkoa ja vähän väliä olimme rinkkojen sadesuojista kiinni puiden oksissa. Sade yltyi tunti tunnilta ja pian tsemppimielellä alkanut vaellus muuttui apaattiseksi taiteiluksi ja kyykkimiseksi mutaisessa ja risukkoisessa maastossa. Eteneminen oli yllättävän hidasta, ajattelin että suomalainen suoryteikkö on jatkossa lastenleikkikenttää kun tähän tottuu. Koko ensimmäinen päivämme meni kuin "sumussa", ainoa ilonaihe joka hieman herätti oli lumileopardin tuore jälki mudassa! Vettä satoi kuitenkin kaatamalla joten Canon pysyi visusti rinkan sisässä. Joen ylitimme helposti sillä hyvissä ajoin ennen jokien risteystä löysimme vanhan metallisen sillan. Samoihin aikoihin sade alkoi vähenemään ja kuin tilauksesta se loppui ennen kuin aloimme pystyttämään väsyneenä leiri I:stä.
 |
| Leiri I pystytettiin keskelle metsää, noin 200 metrin päähän Talgar joesta. |
 |
| 2600 metrisellä vuorella näkyi pieni määrä uutta lunta. |
Onneksi olimme varanneet ylimääräisiä päiviä vuoren valloitukseen, leiri I nousi pystyyn noin 1600 metriin! Olimme siis 1000 metriä jäljessä aikataulusta - mutta nyt olimme vain onnellisia siitä että pääsimme tekemään poutasäässä ruokaa ja vaihtamaan päälle kuivat ja lämpimät alusvaatteet. Kokkailemaan menimme metsän siimeksestä joen varteen ja huomasimme samalla että kaatosateessa oli ohut lumipeite tullut vuorille jopa alle 2400 metriin. Menimme auringon laskiessa nukkumaan ja päätimme että huomenna paistaa aurinko ja illalla korkeusmittarit näyttävät lukemaa 2600 metriä.
 |
| Keskiviikko aamu oli mahtava ja nosti fiiliksiä! |
 |
| Fiilikset tippuivat pian... |
Heräsin aamulla aikaisin, ulkona alkoi jo vaalenemaan. Kurkistin teltan katossa olevasta tuuletusaukosta taivaalle, se oli pilvessä - "Kunhan ei olisi taas edessä sadepäivä?", jatkoin unia.
Heräsimme auringon noustua ja ulkona oli lähes pilvetöntä. Teimme innolla aamutoimet ja kohta rinkat selässä keikkuen suuntasimme etsimään oletettua polku-uraa. Löysimmekin sellaisen mutta ilo loppui lyhyeen ja hetken kuluttua se katosi, löytyi taas, kadoten lopulta kokonaan. Joissakin kohdissa uralla kasvoi sellaisia puita että pikaisen päättelyn mukaan uraa ei ollut käytetty ainakaan 50 vuoteen ja niin jouduimme etsimään yllättävän tiheässä kasvillisuudessa nousulinjaamme ylöspäin. Parin tunnin kuluttua kaikki näytti vielä hyvältä, tänään mennään 2600 metriin. Lopulta pääsimme myös laskeutumaan jokivarteen, kivikossa kävely oli mukavampaa kuin mudan liukastamassa maastossa. Matkamme jatkui mutta vain vähän aikaa, joki kapeni ja kohta seisoimme umpikujassa. Joen rantapenkat olivat monin paikoin kuluneet jopa satojametrejä korkeiksi lähes pystysuoriksi kivi- ja hiekkaseinämiksi. Nyt ainoa mahdollisuus jatkaa matkaa oli peruuttaa jokivartta alaspäin ja nousta riskillä hyvin jyrkkä, kymmeniä metrejä korkea hiekka- ja kiviseinämä ylös. Totesimme nousun jälkeen että yksikin jalkaotteen lipeäminen olisi katkaissut matkan siihen. Toista vastaavaa kokemusta noin 23 kiloinen rinkka selässä emme kaipaisi.
 |
| Markus tulossa todella jyrkkää hiekka- ja kivikkorinnettä ylös. |
 |
| Kasvillisuutta oli paljon, tässä vaiheessa rinne oli vielä loiva. |
 |
| REAL Turmat ruuat yllättivät positiivisesti ja ne olivat aina päivän kohokohtia! |
 |
| Alkoi jo hieman mietityttämään homman "terveellisyys". |
Joen seinämät näyttivät taaksepäin olevan pitkältä matkalta huiman jyrkät, ei auttanut muu kuin etsiä taas lähes pystysuora nousulinja ylös ryteikköön. Koetimme useasta kohdasta ja löysimme lopulta paikan josta uskalsi mennä ylös saakka. Jännittävä nousu meni lähes rutiinilla, ei vaan kannattanut katsella alla virtaavaan koskeen, keskittyi pelkästään nousuun niin hyvä tuli. Siinä taas seisoimme paahtavassa helteessä aloittamassa seuraavaa ryteikköosuutta. Rannekelloni mittari näytti päivän aikana tasaisesti +33...+36 astetta, kyseessä oli aurinkolämpötila mutta hiton kuumaa ja kosteaa ilma todellakin oli. Märän aluskasvillisuuden vuoksi nousimme kuorihousut jalassa.
Hetken kuluttua alkoi ensimmäinen pitkä kasvillisuusosuus, tällä alueella ei ollut puita. Talvella lumivyöryt pitävät rinteen tällaisissa kohdissa puuttomina. Alussa rinne oli loiva (kts.kuva alhaalla jossa Markus on rinteellä) mutta se jyrkkeni sitä mukaan kun matka eteni, samoin kasvillisuuden korkeus kasvoi. Pian huomasimme että kasvillisuus vilisi myös punkkeja, niitä käveli pitkin housuja, paitaa, niskaa, selkää, vatsaa, käsiä...niitä alkoi olla kaikkialla. Homma oli saanut taas aivan uuden lisämausteen ja tämä mauste ei ollut mukava! Varsinkin kun tiedossa oli että alueella on runsaasti puutiaisaivokuumetta. Mutta taivallus helteessä jatkui, nyt piti vaan tasaisin väliajoin nyppiä punkkeja pois kropasta.
Alueella oli myös paljon vuoristokauriiden ja/tai gemssien jälkiä mutta yhtään emme koko reissun aikana nähneet, törmäsimme tosin päivän aikana yhden nuoren yksilön kallon osaan ja sarviin. Muina eläiminä näimme silloin tällöin taivaalla liitelevän kotkan sekä korppeja.
 |
| Taas oltiin korkealla joen pinnan yläpuolella, oikealla näkyy yksi lähes 3800 metrinen vuori. |
 |
| Kaukana laakson perällä näkyi Pik Talgar 5017m, toivottoman kaukana. |
 |
| Heinikko rinteet olivat oikeasti jyrkkiä, pääasiassa 30-45 asteisia. |
 |
| Yksi pitkä osuus alkaa, Markuksesta huomaa kuinka paljon keskittymistä pelkkä pystyssä pysyminen vaati. Kasvillisuuden alla oli sikonsokin märkiä oksia, risuja, kiviä, koloja, mutaa, multaa... |
Pik Talgar näkyi kaukana laakson perällä. Aika kulki nopeasti, liian nopeasti ja nyt oli jo selvää että toisenakaan päivänä emme pääse lähellekkään 2600 metriä. Pystyimme välillä pitämään taukoja lyhyillä puuosuuksilla, yleensä puiden juuresta löytyi hieman tasaisempi alue rinkan selästä pois ottamiseen. Juomavarastomme alkoi olla loppu, päivä oli päättymässä ja olimme varmaan 150 korkeusmetriä joen yläpuolella. Alasmenoreitistä ei ollut mitään tietoa, kaikki oli siis hienosti, todellakin. Maastoon oli tullut päivän aikana uusi lisäpiirre, nyt puuttomat kasvillisuusrinteet sijaitsivat pienien metsien välissä ja ne olivat kuin portaita vuoren rinteellä. Joissakin paikoissa liikuimme märällä liukkaalla alustalla, jos olisimme liukastuneet olisi parin kymmenenmetrin päässä odottanut pystysuora tiputus tyhjyyteen. Paljoa ylemmäksikään ei voinut mennä sillä rinne jyrkkeni sinnekkin päin lopulta pystysuoriksi kallioiksi, joiden päällä jossakin kaukaisuudessa oli taas uusi kasvillisuusalue. Koko alue vaikutti labyrintiltä.
Aurinko laski jo vuorien taakse, viilenevä ilma helpotti oloa, mutta pian alkoi tulla kylmä. Varjon tultua laaksoon lämpötila romahti nopeasti. Onneksi suuntamme oli vihdoin kohti jokea ja pienenä yllätyksenä seisoimme yhtä äkkiä hieman joenpinnan yläpuolella olevalla tasanteella. Tässä olisi hyvä leiripaikka ja pääsisimme helposti joelle hakemaan vesitäydennystä. Teltta pystyyn, keitin mukaan ja joen ääreen. Ruuan valmistuessa tutkimme kropastamme jokapaikan, kaikki punkit oli nypittävä pois iholta ja vaatteista, sen jälkeen pystyi hieman rauhoittumaan iltaruokailuun. Huomasimme myös että kasvomme ja kätemme olivat palaneet päivän aikana, minullakin vaikka muistin välillä laittaa 50 kertoimen aurinkorasvaa. Lisäksi käsivartemme olivat täynnä viiltohaavoja, kiitos piikkisten pusikoiden.
Olimme olleet liikkeellä 11 tuntia ja korkeusmittari näytti noin 2080 metriä. Tällä kertaa otimme kolmannelle päivälle tavoitteeksi 2600 metrissä sijaitsevan vanhan leirin, siellä piti olla vanhoja rakennuksia joltakin 30 luvulta. Sinne menisimme seuraavaksi yöksi, toivottavasti.
Koko yö oli rauhaton. Makuupusseissa oli todella lämmintä nukkua, niin lämmintä että suurimman osan yöstä pussit olivat auki. Lähes koko yö meni tyyliin, pitkän kaavan mukaan sikeään uneen, kohta herääminen jonka jälkeen uni ei tullutkaan jne. Kroppa kävi varmaan ylikierroksilla päivän rääkistä, vasta aamuyöllä ja aamulla olisi nukuttanut todella hyvin mutta oli pakko potkia itsensä aikaisin ylös.
Enää ei mikään ollut itsestään selvää, menisikö tänään 600 metrin nousuun 3 tuntia vaiko 12 tuntia?
LINKKI: Seikkailu, osa 2.
 |
| Ilta hämärtyy, alkaa olla kiire löytää leiripaikka. |
 |
| Amir noukkimassa ruokavettä. |
 |
| Nälkäinen ja ryytynyt reissumies! |
